Tuossa aiemmin keväällä huomasin Aatulla pienen patin suupielessä, joka viikon kuluttua huomaamisesta leikattiin pois ja lähetettiin patologille tutkittavaksi. Kyseessä oli hyvänlaatuinen pyörösolukasvain, jonka ei pitäisi uusiutua kun näyte vaikutti siltä, että saatiin leikattua kokonaan pois. Haavakin parani tosi hyvin, Aatu reppana joutui kylläkin pitämään kauluria niin kauan kuin oli tikitkin ja yhden kaulurin se sai pistettyä kappaleiksi siinä ajassa. Kuuli varmaan että eläinlääkäri lupasi ottaa kaulurin aiemmin pois, mutta emäntä ei totellut. Nivelrikko Aatulla on tällä hetkellä taas rauhallinen, ei siis ole kipeä. Kun lumet lähti pyöräteiltä, nivelrikko vaivasi sen verran että lenkkejä piti lyhentää ja kipulääkettä antaa. Ilmeisesti teillä ollut lumi pehmensi sen verran askeltamista että kun ne yhtäkkiä hävisi, olikin kovempi alusta kävellä.

Treenauksen saralla Aatu ja Elsa on viettänyt hiljaiseloa. Aada aloitti taipparitreenit tällä viikolla ja tavoitteena on jossain vaiheessa käydä taippareissa jos allergia antaa myöden treenata. Elsa on jäämässä pikkuhiljaa eläkkeelle agilitystä, Katsotaan käykö alkukesästä jossain kisoissa, aika näyttää.

Elsa on käynyt muutaman kerran kisailemassa tässä välissä. Kisat ovat menneetkin edellisistä poiketen oikein hyvin. Muutos johtunee siitä, että minä ja Leo emme ole olleet paikalla. Marraskuussa oli piirinmestaruuskisat ja kaikkiaan kolme starttia. Ensimmäisestä tuloksena oli hyl, mutta toisesta ja kolmannesta startista tuli 0, sijoitus 5. ja 10. Piirinmestaruudesta oli käyty tiukka kisa, Elsa oli taiston hävinnyt. Tamminäyttelyn yhteydessä järjestettyihin kisoihin Elsa myös osallistui, tulos 0 ja sijoitus hienosti 2. Nyt tulevaisuuden tavoitteena onkin kerätä vielä tarvittavat nollat SM-kisoja varten. Aika näyttää kuinka käy. Elsan syntymäpäiväkin tässä lähestyy, 3.2. mittariin tulee jo 9 vuotta.

Aatun kanssa on saatu nauttia taas pitkistä lenkeistä, nivelrikko on ollut parempana, kipulääkkeitä on mennyt tosi vähän. Aatulle tuli hankittua Back On Track mantteli ja kinnersuoja, myös noista on näyttänyt olevan apua. Myös Aatu on käynyt tässä välissä allergiatesteissä. Aatun lista: eri heiniä, nokkonen, pujo, kultapiisku, pähkinäpensas, poppeli, paju, pölypunkki, hiivoja, kani, kananmuna, soija, durra, peruna, porkkana, herne, pumpuli, varastopunkki, hiiren epiteeli, panimohiiva, juutti ja kirppu. Hyvä uutinen testituloksissa oli, että nykyinen ruokavalio sopii ilman muutoksia. Sen sijaan tympäsee kun Aatulle ei koskaan testejä ole ehdotettu ja on syötetty allergiaruokaa jossa on perunaa. Ei siis tarvitse ihmetellä miksi korvatulehdukset jatkui allergiaruuasta huolimatta. Nyt vaan emännän täytyisi ahkerammin siivota ja koirien petiä täytyy pestä jatkuvasti, jotta pölypunkkia olisi mahdollisimman vähän. Edelleenkinhän Aatun iho kutisee, nähtävästi täytyy myös keskustella vielä eläinlääkärin kanssa, olisiko syytä turvautua johonkin lääkitykseen.  Aatukin on edellisen päivityksen jälkeen viettänyt synttäreitä, 27.10. mittariin tuli 6 vuotta. 

Aadan kanssa ei tällä hetkellä ole lenkkeilyä kummempaa harrastettu. Parhaillaan neidillä on juoksut menossa, joten treenikentille ei asiaa olisikaan. Suunnitelmissa on käyttää neiti lonkkakuvissa ja mahdollisesti ruveta opettamaan agilityn alkeita.

Sitten siitä ruokinnasta. Aatu ja Aada tosiaan vaihdettiin raakaravintoon kolme viikkoa sitten. Molemmille ruoka vaihdettiin kertaheitolla, edellisenä iltana annettiin nappulat ja seuraavana aamuna suoraan raakaruoka. Vähän jännättiin tuleeko mahavaivoja, mutta kummallekaan ei tullut kerrassa mitään. Molemmille on ruoka maistunut erittäin hyvin, Elsa on ollut tosi kade kun ite joutuu syömään vielä nappuloita. Molemmat on muuttunut tosi paljon pirteemmäksi ja Aatun nivelvaivatkin on helpottunut. Aatulle ei tarvii enää syöttää läheskään niin paljon kipulääkkeitä ja sekin pääsee taas pitkille vaunulenkeille mukaan.

Muiden koirien kanssa sairastellaan. Aatua vaivaa reilusti edelleen nivelrikko. Tällä hetkellä yritetään kovasti saada painoa pois ja lenkkeillään kipulääkkeiden voimalla. Lisäksi annan sille Cartivet-jauhetta. Aada on menossa taas ensi viikolla lääkäriin. Sillä kutiaa edelleen iho tosi paljon. Välillä oli jo parempana kun lisättiin öljy ruuan sekaan. Molemmilla koirilla on edessä ruokavalion täydellinen muutos, koska Aatullakaan ei saada enää korvatulehduskierrettä katkaistua allergiaruoallakaan. Mutta ruokavaliosta enemmän jahka sitä ensin testaillaan.

Hienosti koirakolla kyllä sujui, kun ottaa huomioon, että kesän aikana ovat treenanneet vain kaksi kertaa. Seuraavaksi suuntaamme sitten Iisalmeen. Katsotaan miten siellä menee, luvassa kolme starttia.

Tässä tuomarin näkemys Aadasta:

"Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä pää, kaula, ylälinja ja rintakehä. Kevyt luusto. Liikkuu edestä ahtaasti. Takaliikkeet saisivat olla paremmat." JUN-H

Seuraavaksi katellaan ryhmänäyttelyitä, ehkä tamminäyttelyssä pyörähdetään tai sitten ei. Seisomista meidän pitää edelleen harjotella, mutta nyt kuitenki suju jo varsin hyvin viikon tehotreenin jälkeen.

Aatun vasen jalka ja lonkat kuvattiin. Kuvissa näkyi kinnernivelessä melkoinen nivelrikko, ei ihme että välillä käveli jo vain kolmella tassulla. Myös vasemmassa lonkkanivelessä näkyi pieni nivelrikko. Niitä nyt hoidetaan neljä viikkoa pistoshoidolla. Kerran viikossa täytyy pistää niskaan nahan alle lääkettä. Toivotaan että tästä on apua. Aatulla oli myös korvatulehdus oikeassa korvassa sekä esinahantulehdus. Tulehdusten takia ei rokottaakaan tällä kertaa voitu, joten uusi reissu tiedossa lähiaikoina.

Aadalla puolestaan todettiin bakteeritulehdus iholla. Oikea kainalo oli kaikkein pahin. Sen se oli raapinut ruvelle, tosi pahan näköinen. Hoidoksi saatiin antibioottikuuri ja shamppoopesut viisi kertaa neljän päivän välein. Nyt sitten jännätään, meneekö hoidoilla ohi eli onko lähtenyt vain esim. hyttysen pistosta ja helteellä ärhäköitynyt koko koiraan tuo tulehdus vai onko sitten allergiaa. Myös Aadalla oli lisäksi korvatulehdus, sillä vasemmassa korvassa.

Aadakin on sitten kasvanut jo "isoksi" koiraksi, ensimmäiset juoksut päättyi viikonloppuna. Hieman masentuneeksi veti koiran, mutta nyt on taas oma iloinen itsensä. :)

Koirat ottivat uuden perheenjäsenen tosi hyvin vastaan. Kävivät nuuskimassa ja sen jälkeen käyttäytyivät kuin vauva olisi meillä ollut aina. Senkin ovat ymmärtäneet sanomatta, ettei vauvaa saa käydä nuolemassa eikä meillä sovi enää juosta ja riehua miten sattuu. Hyvin myöskin huolehtivat minut paikalle jos vauva itkee ja näyttää etten sitä kuule.

Tässä vielä kuva pojasta 1,5kk iässä:

Ensimmäinen rata meni muuten tosi hienosti, mutta oksariko se este on nyt nimeltään jossa on kaksi hyppyä ihan peräkkäin, siitä tuli vitonen. Elsa nimittäin hyppäsi päin jälkimmäistä rimaa ja luonnollisesti rima tippui. Sinänsä ymmärrettävä laskelmointivirhe koiralta kun on ehkä kolme kertaa koko urallaan moista hyppyä suorittanut. Aikakin olisi ollut ihan kärkipään tasoa, mutta minkäs teet kun rima tippuu niin se tippuu, sijoitus oli jotain 10. tai sinnepäin.

Toinen rata olikin sitten armotonta kieputtamista ja siinä oli kolmantena tai neljäntenä esteenä puomi joka oli putken suiden keskellä. Ohjaajalla ei askeleet osunut kohdalleen, että olisi saanut peitettyä putken suun kunnolla ja niinpä Elsa luikasi ohjaajan selän takaa putkeen. Juoksikin sitten putkea muutaman kerran ennenkuin lopulta lähti kiipeämään puomille. Loppuradan käännökset meni paremmin kuin aikoihin. Tuloksena siitä siis hylsy.

Siinähän kävi juuri niin kuin pelkäsin etten itse pääse paikalle, mutta onneksi varasuunnitelmat oli tehty ja Aada pääsi pyörähtämään kehässä. Kiitokset esittäjälle. Pentuja oli vain 3 ja kaikki olivat siskoksia, Aadan tulos PEK-3.

Tässä arvostelu (yritin saada käsialasta selvää) :

"Vahvaluust. narttu. Takakorkea, liikkuu takaraajat rungon alla peitsaten. Hyvät pään mittasuhteet. Eritt. tilava rintakehä. Heikko takaosa. Hyvä turkki."

Seuraavaksi suuntaamme kulkumme Iisalmen näyttelyyn elokuussa. Sitä ennen treenataan näyttelyseisomista ja toivottavasti käymme mätsäreissä harjoittelemassa.